Kevät ei ole mennyt paistatellessa, vaikka hyvät mahdollisuudet siihenkin olisi ollut. Tontilla on ollut yllättävän paljon valmistelevia töitä ennen kuin voi edes haaveilla pääsevänsä rakentamisen pariin, puiden kaatoa, risujen siivoomista, polttamista yms sekä tietysti vanhan mökin purkaminen. Tontilla ei ole aiemmin juuri raivausta tehty, mitä nyt muutaman vuoden välein kaadettu kevättalvella satunnaisia puita saunan pesässä poltettavaksi. Mutta nyt kaadettiin senkin edestä. Koko piha on muutenkin aika lailla luonnontilassa, mutta tulee kokemaan täydellisen muodonmuutoksen hieman myöhemmin.
Kävin jo aiemmin vuoden vaihteessa mittaamassa uuden tönön nurkat paikalleen ja merkkaamassa tieltä kaadettavaksi noin 30 puuta. Nämä merkatut puut olivat kaikki vähintään hauiksen paksuisia, pienemmät jätin merkkaamatta. Työtä siis oli tiedossa, mutta sen määrää en osannut arvioida. Tontti on ollut aika pahasti katveessa ja aurinko on hellinyt vain iltaisin. Tähän piti tulla muutos, sillä pelkästään uuden huvilan terassilla on pinta-alaa jo vanhan mökin verran. Avaruutta näyttäisi järjestyvän hyvin helposti kun puita kaataa ja pienen mittailun jälkeen vaatimattoman kokoinen tontti alkoi vaikuttaa jo kohtuullisen kokoiselta.
Pelkästään valo ei ollut syynä puiden kaatamiselle. Vanha mökki on tosiaan rakennettu 1960 -luvulla, joten tuolloin pienet taimet olivat nyt suuria runkoja, eikä rakennuksen välittömään läheisyyteen päässyt kulkemaan kuin jalan. Purku- ja rakennustyöt vaativat tilaa ja uuden rakennuksen kaivuluiskat tulevat ulottumaan sen verran etäälle, että puita jouduttiin kaatamaan merkittävät määrät.
Tarkoituksena oli symbolisista syistä hyödyntää suurimmista rungoista saatavaa puutavaraa mökin pintarakenteissa, sillä olisihan se ollut hienoa tallata kesäaamuna puulattialla, mikä on kasvanut siinä viiden metrin päässä. No, haaveeksi jäi. Paikalliset sahurit ovat täystyöllistettyjä keväisin ja vaikka meillä oli jo tekijä ja aika sovittuna, homma kariutui sahurin sairastumiseen. Tämä jätti meidän tilanteeseen, jossa tontilla on vajaa 30 tukkia ja samanmoinen määrä pienempää puutavaraa. Onneksi löytyi tuttavapiiristä erään metsäyhtiön edustaja, joka suostui ostamaan puutavaran. Näin pienen erän myyminen ei ole millään muotoa kannattavaa, mutta nyt oli vain tärkeää päästä rungoista eroon, että voimme edetä töissä.
Jos aiemmin valittelin valon puutetta, niin nyt ymmärrän mihin se kaikki valo matkalla määhän jäi. Kaikkiin niihin tuhansiin sylillisiin puiden oksia, joita kannoimme keväällä nuotioon usean viikonlopun ajan. Sitä risua nyt vaan näytti tulevan aivan kohtuuttomat määrät ja parin ekan polttokeikan jälkeen oli sellainen olo, että määrä ei ole edes vähentynyt. Reilussa kymmenessä päivässä oli koko savotta kuitenkin paketissa ja risut poltettu. Pakko myöntää, että teki toimistotyöläisen riutuneelle sielulle hyvää päästä hikoilemaan risuja kantaessa ja unohtamaan arjen keinotekoiset huolet. Ylivoimaisesti terapeuttisin kokemus aikoihin!
Hongat päätyivät korporaation tuotantoon, mutta koivut ja pienemmät rungot jäivät polttopuiksi. Niiden hakkaamisessa onkin sitten hommaa, mutta minä en aio siihen ruveta. Se on rankkaa, vaarallista ja käsiin tulee rakkoja.
Täytyy muutenkin kirjoitella useammin tänne. Joka viikko tapahtuu ja on helpompi tehdä yhteenveto kun ei ole viimeisen muutaman viikon hommat raportoimatta. Eli jatkossa tekstejä luvassa lyhyempinä ja useammin.
Insinööri on keksinyt klapikoneen jolla puut saa klapeiksi ilman että kirveellä on töitä.
VastaaPoista