Perustusten ja kuivatuksen suunnittelu sekä materiaalihankinnat

Pohjatyöt

Pohjatyöt on tehty ja vihdoin päästään montusta ylöspäin. Edellisviikolla oli tarkoitus keskiviikkona mennä työmaalle yhdessä maanrakennusurakoitsijan kanssa muotoilemaan maapohjaa ja tekemään murskearinoita perustuksille. Tai enhän mä mitään oikeasti tekisi, mutta neuvoisin kyllä aktiivisesti. Tiistai-iltana kuume nousi 40 asteen tietämiin, mikä käytännössä tarkoitti, että työnjohtaja oli pois pelistä. Liekö sitten jännittänyt niin paljon työmaalle meno, että elimistössä alkoi hylkimisreaktio? Olin kuitenkin saanut perustusten piirustukset aiemmin päivällä toimitettua, joten homma kohteessa jatkui sairastelusta huolimatta. Mitä työmaalla on tehty, se on edelleen epäselvää. Käyn ensi viikolla katsomassa. Ei tee hyvää kontrollifriikille tälläinen epätietoisuus.

Perustusrakenteet

No sairastelun ohessa on ollut hyvä tehdä paperitöitä. Niissä olen hyvä. Pelkästään perustusten rakentaminen ja tontin kuivatus on vaatinyt yllättävän paljon perehtymistä eri tuotteisiin ja menetelmiin, vaikka hommahan on sinällään simppeliä. Tässä voisi olla sopiva väli lainata opiskelukaveriani, joka totesi, että "rakentaminen on yksinkertaisten ihmisten yksinkertaista puuhaa". Silti on tullut luettu jokunen suunnittelu- ja työohje. Pitää toki myös tarkistaa materiaalien tekniset ominaisuudet. Aina.

Ensi viikolla tontilla taas tapahtuu, joten tässä vaiheessa tulisi olla kuitenkin hyvin tarkasti selvillä tontin kuivatukset, käyttövesien imeytysmenetelmät, putkivaraukset yms asiat. Vaikka sade- ja käyttövesijärjesltemät tulevat vasta myöhemmin vastaan, tulee niihin varautua jo perustuksia suunnitellessa. Olen koittanut välttää sitä, että suunnittelen kaiken aivan loppuun asti kerralla, sillä tiedän, että muutoksia tulee. Täytyy nyt vain tehdä se, mikä on tässä vaiheessa välttämätöntä. Niin ja ihminen on luonnostaan laiska.

Tarvikkeita ja säätöä

Muotit, sinne betoni ja päälle harkot. Helppoa kuin mikä. Vaikka maanvaraisen anturan valaminen ja kevytsoraharkoista muuraaminen on tuttua hommaa, on kaikkeen säätöön mennyt reippaasti aikaa. Pelkästään rakennustarvikkeiden hankkiminen, parin apulaisen löytäminen ja aikataulujen järjestely vaati hieman enemmän eforttia kuin odotin. Kaikkia välineitä ei kannata ostaa yhden viikonlopun projektia varten, joten kamoja on vuokrattu ja lainattu. Nyt on kummisedän betonimyllyä, työpaikan mittalaitetta, rakennuskonevuokraamon vibraa, ynnä muuta. Kamojen keräilyyn ympäri maakuntaa näyttää menevän yhtä kauan aikaa kuin itse työhön. Perkele.

Varsinaisten rakennustarvikkeiden hankinnassa päätin lähteä heti kilpailuttamaan. Tein määräluettelon vaadittavista artikkeleista ja laskin niille alustavat kustannukset verkkokauppojen hintojen avulla. Tätä luetteloa lähettelin sitten paikallisiin rautakauppoihin. Ensimmäisten "ei oo" vastausten jälkeen alkoi vähän jännittää. Olinko myöhässä? Viikko aikaa saada kamat työmaalle ja yksikään kauppa ei löydä hyllystä kaikkia välttämättömiä tarvikkeita?

Alun epäuskoisuuden jälkeen kaikki näytti kuitenkin järjestyvän ja kaikki välttämättömän kamat saisin toimitettuna paikan päälle. Yksittäiset puuttuvat asiat saisin haettua itsekin matkalla jostain muusta kaupasta, joten ei hätää.

Hinnoissa oli eroja yllättävän paljon. Lähetin tarjouspyynnöt kolmeen kauppaan, joista kahden nimi alkaa K -kirjaimella ja yhden ei. Näistä kaksi liikettä tarjosi hyvin lähelle samaan hintaan tuotteet, mutta liike, jossa alunperin ajattelin asioivani, heitti samat tarvikkeet 35% korkeammalla hinnalla kuin muut!? Tässä oli jo 5% "projektiasiakasalennus" ja nimi alkaa K-kirjaimella. Tapahtui siis se mitä heiltä pyysin, eli antaa sellaisen hinnan ettei tarvitse jatkossa miettiä mistä tilaa.

Kilpailu siis kannattaa. Säästyi tonni, jonka varaan hankkeen katastrofikassaan myöhempiä vastoinkäymisiä varten.

Mökki matalaksi ja uutta tilalle

Mitäpä sitä selittelemään. Mies ja kaivinkone tekivät työtä käskettyä.

Ennen...

Ja jälkeen:

Vanhaa pois uuden tieltä: Tontin raivaus

Eipä ole työmaalta kuulunut mitään hetkeen, vaan nytpä kuuluu!

Kevät ei ole mennyt paistatellessa, vaikka hyvät mahdollisuudet siihenkin olisi ollut. Tontilla on ollut yllättävän paljon valmistelevia töitä ennen kuin voi edes haaveilla pääsevänsä rakentamisen pariin, puiden kaatoa, risujen siivoomista, polttamista yms sekä tietysti vanhan mökin purkaminen. Tontilla ei ole aiemmin juuri raivausta tehty, mitä nyt muutaman vuoden välein kaadettu kevättalvella satunnaisia puita saunan pesässä poltettavaksi. Mutta nyt kaadettiin senkin edestä. Koko piha on muutenkin aika lailla luonnontilassa, mutta tulee kokemaan täydellisen muodonmuutoksen hieman myöhemmin.

Kävin jo aiemmin vuoden vaihteessa mittaamassa uuden tönön nurkat paikalleen ja merkkaamassa tieltä kaadettavaksi noin 30 puuta. Nämä merkatut puut olivat kaikki vähintään hauiksen paksuisia, pienemmät jätin merkkaamatta.  Työtä siis oli tiedossa, mutta sen määrää en osannut arvioida. Tontti on ollut aika pahasti katveessa ja aurinko on hellinyt vain iltaisin. Tähän piti tulla muutos, sillä pelkästään uuden huvilan terassilla on pinta-alaa jo vanhan mökin verran. Avaruutta näyttäisi järjestyvän hyvin helposti kun puita kaataa ja pienen mittailun jälkeen vaatimattoman kokoinen tontti alkoi vaikuttaa jo kohtuullisen kokoiselta.













Pelkästään valo ei ollut syynä puiden kaatamiselle. Vanha mökki on tosiaan rakennettu 1960 -luvulla, joten tuolloin pienet taimet olivat nyt suuria runkoja, eikä rakennuksen välittömään läheisyyteen päässyt kulkemaan kuin jalan. Purku- ja rakennustyöt vaativat tilaa ja uuden rakennuksen kaivuluiskat tulevat ulottumaan sen verran etäälle, että puita jouduttiin kaatamaan merkittävät määrät.




Tarkoituksena oli symbolisista syistä hyödyntää suurimmista rungoista saatavaa puutavaraa mökin pintarakenteissa, sillä olisihan se ollut hienoa tallata kesäaamuna puulattialla, mikä on kasvanut siinä viiden metrin päässä. No, haaveeksi jäi. Paikalliset sahurit ovat täystyöllistettyjä keväisin ja vaikka meillä oli jo tekijä ja aika sovittuna, homma kariutui sahurin sairastumiseen. Tämä jätti meidän tilanteeseen, jossa tontilla on vajaa 30 tukkia ja samanmoinen määrä pienempää puutavaraa. Onneksi löytyi tuttavapiiristä erään metsäyhtiön edustaja, joka suostui ostamaan puutavaran. Näin pienen erän myyminen ei ole millään muotoa kannattavaa, mutta nyt oli vain tärkeää päästä rungoista eroon, että voimme edetä töissä.

Jos aiemmin valittelin valon puutetta, niin nyt ymmärrän mihin se kaikki valo matkalla määhän jäi. Kaikkiin niihin tuhansiin sylillisiin puiden oksia, joita kannoimme keväällä nuotioon usean viikonlopun ajan. Sitä risua nyt vaan näytti tulevan aivan kohtuuttomat määrät ja parin ekan polttokeikan jälkeen oli sellainen olo, että määrä ei ole edes vähentynyt. Reilussa kymmenessä päivässä oli koko savotta kuitenkin paketissa ja risut poltettu. Pakko myöntää, että teki toimistotyöläisen riutuneelle sielulle hyvää päästä hikoilemaan risuja kantaessa ja unohtamaan arjen keinotekoiset huolet. Ylivoimaisesti terapeuttisin kokemus aikoihin!





Hongat päätyivät korporaation tuotantoon, mutta koivut ja pienemmät rungot jäivät polttopuiksi. Niiden hakkaamisessa onkin sitten hommaa, mutta minä en aio siihen ruveta. Se on rankkaa, vaarallista ja käsiin tulee rakkoja.



Täytyy muutenkin kirjoitella useammin tänne. Joka viikko tapahtuu ja on helpompi tehdä yhteenveto kun ei ole viimeisen muutaman viikon hommat raportoimatta. Eli jatkossa tekstejä luvassa lyhyempinä ja useammin.