Katselmuksessa tuli heti pienoinen yhteentörmäus rakennustarkastajan kanssa. Kunnalta saamani asemapiirrospohja ei ollut koordinaatistossa, joten en myöskään saanut mökkiä mitattua paikalleen. Sijoittelu oli tehty hieman suurpiirteisesti ja nopeasti huomattiin, että oma askelmittani ei ollut aivan yhtä tarkasti kalibroitu kuin rakennustarkastajan laseetäisyysmittari. Lyhyen iteroinnin jälkeen kuitenkin päädyttiin molempia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen. Löin urheasti pakkasessa itse veistämäni merkit maahan voiton, ja rakennuksen nurkkien merkiksi. Selvisin siis voittajana haasteessa, jossa oli aihepiireinä kädentaidot ja pakkasenkestävyys. Insinööri yksi, muu maailma nolla.
Rakennustarkastajan kanssa toisillemme hyvää joulua toivotettuamme piti minun vielä kysyä, että milloin lupa käsitellään. Tietojeni mukaan se oli ollut edellisenä päivänä, mutta eihän katselmustakaan ollut silloin vielä tehty, eikä päätöksestä ollut tullut minkäänlaista tietoa. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. "Lupa on myönnetty, ei muuta kuin hommiin", hän vastasi. Jumalauta, huikeeta!
Illan asia sulateltuani en voinut oikein uskoa tätä todeksi. Projekti toteutuu oikeasti ja kaikki epäilykset olivat hävinneet. Paitsi, että sitä lupapäätöstä en ollut nähnyt vieläkään. Hieman rohkaistuneena, kävin kuitenkin ikään kuin varmuuden vuoksi merkkaamassa talvella kaadettavat lattialankkupuut. Uskaltaako tässä vielä juhlia?
Kotiin palattuani minua vastassa oli pitkään odotettu kirje. Lupa oli myönnetty ja leimat paperissa. Piti ihan hillomunkki käydä ostamassa tätä juhlistaakseni. Nautin sen kerrostaloasunnossani räntäsateelta suojassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti