Tontin katselmus ja rakennuslupapäätös

Rakennusluvan ehtona oli tontilla tehtävä katsemus, jossa sovitettaisiin rakennus paikalleen. Kuten aiemmin oli tullut todettua, tilaa oli niukasti, joten sijoitteluun tuli käyttää harkintaa. Katsemusajankohta oli sovittu jo aikoja sitten, ennen kuin tiesin milloin lupa tulee käsittelyyn. Lopulta kävi niin, että lupa oli käsitelty katselmusta edeltävänä päivänä. Tästä lisää myöhempänä.

Katselmuksessa tuli heti pienoinen yhteentörmäus rakennustarkastajan kanssa. Kunnalta saamani asemapiirrospohja ei ollut koordinaatistossa, joten en myöskään saanut mökkiä mitattua paikalleen. Sijoittelu oli tehty hieman suurpiirteisesti ja nopeasti huomattiin, että oma askelmittani ei ollut aivan yhtä tarkasti kalibroitu kuin rakennustarkastajan laseetäisyysmittari. Lyhyen iteroinnin jälkeen kuitenkin päädyttiin molempia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen. Löin urheasti pakkasessa itse veistämäni merkit maahan voiton, ja rakennuksen nurkkien merkiksi. Selvisin siis voittajana haasteessa, jossa oli aihepiireinä kädentaidot ja pakkasenkestävyys. Insinööri yksi, muu maailma nolla.

Rakennustarkastajan kanssa toisillemme hyvää joulua toivotettuamme piti minun vielä kysyä, että milloin lupa käsitellään. Tietojeni mukaan se oli ollut edellisenä päivänä, mutta eihän katselmustakaan ollut silloin vielä tehty, eikä päätöksestä ollut tullut minkäänlaista tietoa. Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs. "Lupa on myönnetty, ei muuta kuin hommiin", hän vastasi. Jumalauta, huikeeta!

Illan asia sulateltuani en voinut oikein uskoa tätä todeksi. Projekti toteutuu oikeasti ja kaikki epäilykset olivat hävinneet. Paitsi, että sitä lupapäätöstä en ollut nähnyt vieläkään. Hieman rohkaistuneena, kävin kuitenkin ikään kuin varmuuden vuoksi merkkaamassa talvella kaadettavat lattialankkupuut. Uskaltaako tässä vielä juhlia?

Kotiin palattuani minua vastassa oli pitkään odotettu kirje. Lupa oli myönnetty ja leimat paperissa. Piti ihan hillomunkki käydä ostamassa tätä juhlistaakseni. Nautin sen kerrostaloasunnossani räntäsateelta suojassa.

Rakennuslupahakemus ja mutkat matkassa

Rakennuslupahakemus on lähetetty käsiteltäväksi jo loppukesästä, muistaakseni elo- syyskuun vaihteessa. Tuolloin suunnitelmat olivat täysin valmiit, työnjohtajan hakemukset paketissa ja naapureita kuultu. Homman piti olla täysin selvä. Ainoa asia, mikä huoletti, oli tontin kapeus, sillä toisella laidalla komeilee Päijänne ja toiselta reunalta tontti rajoittuu ELY:n hallinnoimaan tiehen. Noh, eihän se ihan niin läpihuutojuttu ollutkaan.

Poikkeuslupaa piti lähteä hakemaan paikalliselta ELY-keskukselta, sillä rakennus sijaitsee tien suoja-alueella, joka on tässä tapauksessa 15 metrin etäisyys tien keskilinjasta. Hakemuksen käsittelyssä kestää kolme viikkoa, sanoivat.Eräs perjantai-iltapäivä puhelin soi ja sieltä minua tervehti Destialla työskentelevä konsultti. Poikkeuslupa oli käsittelyssä ja hän tuli ehdottamaan myöntävää päätöstä. Jes!

Poikkeuslupa tuli sähköpostissa ja tässä vaiheessa hakemuksen lähettämisestä oli kulunut noin kaksi kuukautta. Homman piti siis jälleen olla selvä. Aikaa kului ja asiasta pariin kertaan rakennusvalvontaa muistutettuani meni marraskuulle, kunnes sain kuulla, että tarvitaan lisää naapurin kuulemisia. Rajanaapureilta, joihin myös ELY lukeutuu, oli kirjalliset suostumukset, mutta rakennusvalvonta katsoi tarpeelliseksi, että haemme myös seuraavilta kiinteistönomistajilta suostumukset. Eli nyt sitten naapurien naapureita lähestymään juuri kun Postilaiset olivat päättäneet mennä lakkoon. Tämäkin vielä.

Kolme viikkoa annettiin aikaa toimittaa suostumukset, jos mielii luvan käsittelyyn tämän vuoden puolella. Rakennusvalvonnasta tosin todettiin, että "eihän tällä näytä mikään kiire olevan, kun tässä on kestänyt muutenkin niin kauan". Kyllä olen toimittanut kaiken pyydetyn aineiston aina vuorokauden sisällä ja soitellut perään, että missä kestää. Ei se viivästyminen minusta johdu, mieluiten olisi hoitanut tämän jo kesällä.

Deadline näiden naapurien naapurien kuulemiselle oli 14.12, mihin ehdittiin kivasti, sillä juuri tuona aamuna saimme viimeisenkin henkilön suostumuksen sähköpostin välityksellä. Muiden nimien hankkimiseen vaadittiin lakon vuoksi pari kotikäyntiä ja lahjuksiksi 50 snt croissantteja. Olivat sen arvoiset!

Maanantaiksi ehtineet naapurien kuulemiset mahdollisti rakennuslupahakemuksen käsittelyn heti keskiviikkona. Pakko tässä vaiheessa korostaa, että suunnitelmia ei ole muutettu mitenkään, mutta aikaa on silti mennyt noin 4-5 kk. Muutamaan kertaan olen soitellut perään ja kysellyt, että ovatko kaikki ok, vai tarvitseeko täydentää. Ei ole tarvinnut, joten olen jäänyt passiivis-aggressiiviselle odottelukannalle.

Miten tähän päädyttiin?

Insinööri

Olen aina mieltänyt olevani en suunnittelualan, vaan rakennusalan ammattilainen. Lapsesta lähtien kasvanut innostus kaikkeen rakentamiseen ja nikkaroimiseen on tuonut minut siihen pisteeseen missä nyt olen. Rakennusalan töistä en olisi uskonut luovani uraa, mutta jossain vaiheessa minulle valkeni, että se oli ainoa ala mikä minua aidosti kiinnosti. Tämän jälkeen tie on johtanut rakennustyömaiden ja ammattikorkeakoulun kautta yliopistoon ja suunnittelukonsultin tehtäviin. Käytännön rakentaminen on edelleen läsnä, mutta ei enää siinä muodossa missä siihen tutustuin.

Kesämökki

Kesämökki rakennetaan vanhan, tähän asti hienosti palvelleen kesämökin tilalle. Nykyinen kesäasunto sijaitsee Päijänteen rannalla ja on omasta mielestäni ehkä maailman kauneimmalla paikalla. 1950-luvulla rakennettu mökki on ikäisekseen varsin hyvässä kunnossa, mutta ei kuitenkaan täytä niitä vaatimuksia mitä asetan 2010-luvun kesäasunnolle. Sähköt puuttuvat, tilaa on niukasti, huonekorkeus on matala, kattokin hieman vuotaa, vähän nurkissa lahoa ja niin edelleen. Mökki nimensä mukaisesti.

Kaiken lisäksi se naapuri meni vielä rakentamaan niin hienon laajennusosan omaan mökkiinsä, että koin ainoaksi vaihtoehdokseni rakentaa täysin uuden mökin vanhan tilalle. En ihan yhtä isoa kuin naapurilla, kun on tämä pienempi tonttikin, eikä mulla ole edes Bemaria niin kuin niillä on, mutta vähintään yhtä hienon mökin suunnittelen ja varmasti rakenneteknisesti elegantimman. Se on varma.

Tässä vaiheessa poikettiin ensimmäisen kerran tutulta polulta. Mitä insinööri tietää rakennussuuunnittelusta? Nehän on arkkitehtien, eli teknisen alan vapaiden taitelijoiden hommia. Eivätkä ne arkkitehdit voi kuitenkaan tietää kuinka kovia uhrauksia rakennesuunnittelija joutuu tekemään arkkitehtien taiteellisten haaveiden vuoksi. Päiviä mietittyäni valon roolia huonetilan valaistuksessa, pintamateriaaleja, tilojen mitoitusta ja huonekalujen sovitusta, ymmärsin, että ehkä se arkkitehdin tontti ei olekaan niin helposti hallittavissa kuin olin kuvitellut.

M = F * a. Mutta mikä olisi sopiva etenemä kuistin portaille? Entä kuinka korkeat lauteet kannattaa tehdä? Esimerkiksi näiden seikkojen miettimiseen on mennyt yllättävän paljon aikaa. Ajatuksia on työstetty kassajonoissa, liikennevaloissa, bussissa ja oikeastaan aina kun aikaa on liiennyt. Kysyttäessä en ole kehdannut myöntää, että kyllä se oli sokkelin pinnoitus mitä mä äsken mietin. Sisäinen perfektionisti on vaikea pitää piilossa ja tiedän etten voi antaa itselleni ikinä anteeksi jos jokin rakenne on mitoitettu väärin tai toteutettu heikosti. Primaa pitää tulla.

Mökin, vai huviloiksiko niitä nykyään kutsutaan, suunnitelmia ei ole suinkaan tehty vasurilla. Rakennuslupaa vartenhan riittää usein semaattiset, jopa käsivaraiset piirustukset, jossa näkyy tilojen käyttötarkoitukset, materiaalit, mitat yms asiat riittävällä tarkkuudella. Harkitsin tälläistä lähestymistapaa pari sekuntia, mutta päädyin mallintamaan koko rakennuksen Tekla Structuresilla jokaista runkotolppaa ja jiiriä myöten. Vähempään en olisi pystynyt.

Mikään ei ole niin viisas kuin insinööri. Paitsi majava. Mutta on insinöörikin viisas.

Miten käy, kun kolmikymppinen rakennetekniikan ammattilainen joutuu itse tarttumaan vasaraan ja vastaamaan pientalon rakentamisesta?

Tämä blogi paljastaa, kuinka insinööri pärjää luonnollisen elinympäristönsä, toimiston, ulkopuolella. Palaako valkoinen iho kesällä auringossa? Tuleeko vasaroinnista rakkoja sormiin? Entä jos kaikki ei menekään kuten on suunniteltu?